Tunnelmia viimeviikolta

Huh!

Paljon on jo tapahtunut vaikka kaksi ja puoliviikkoa vasta vierähtänyt.

Viime viikolla täällä on pistäytynyt muutama suomalainen ystäväkin! Interreilaajat Elli ja Juuli, sekä Cherine joka liittyi heidän joukkoonsa Pukkelpop -festareille. 

Niin ihania ihmisiä kaikki.

Ellillä on muuten tänään syntymäpäivät. Katselin kuvia menneiltä päiviltä ja yllätys yllätys, kuvat täyttyvät hmm, minun ja Ellin poseerauksista aika pitkälti. Niistä saisi jo kokonaisen elokuvan kokoon! 

Elli on tutustunut Euroopan joka kolkkaan tässä viiden viikon aikana.

Pian on kuitenkin hyvä palata takaisin Suomeen,

sillä siellä sua odottaa rakkaat ihmiset!

Tiedän että oot seikkailuja ja kokemuksia haaliva ihminen,

mutta ilman paluuta Suomeen, et voisi lähteä uudelle matkalle.

Kuten nyt oot taas pian tekemässä. Lähdet Afrikkaan, Keniaan.

Oon siitä ikionnellinen että lähdet. 

Odotan tarinoita, joita tuun kuulemaan ensi kesänä! 

Nähdään pian siis! Monia kokemuksia rikkaampina.

Hyvää syntymäpäivää! <3

Tässä muutamia otoksia:

!

iltapalalla pienessä keittiössämme(:

pientä piknik tunnelmaa, vaikka vähän satoikin.
Söimme muuten violetin värisiä sipsejä.
Kummallisia, mutta hyviä!

Reissaajat jatkoivat matkaansa Ranskaan. Nähdään ensi kesänä! <3

vähän katukuvaa keskustasta

Seurasin peliä yhden siirron ajan. Se kesti noin 15min.

Sadetakki on täälä hyvin toimiva takki.

Kirjaston puutarhaa

Sannin kanssa iloitaan siitä, että meidän kengänkoko ja
vaatteet ovat samankokoisia.
Voimme siis pistäytyä toistemme vaatekaapeilla jos siltä tuntuu!

Kuten tässä. Sannin uljaat karhut ovat minun jalassani.
Onhan ne nyt tyylikkäät!

Meillä on tässä talossa myös yksi pienenpieni parveke.
Levitimme sinne maton ja istuimme iltaa lohisalaatin sekä
oreosuklaan merkeissä. Oli oikein mukava ilta siihen asti,
kunnes meidät säikäytti suhteellisen iso hämähäkki,
jolloin löysimme itsemme aika nopeaa sisätiloista.

Ostin täältä myös vihdoin maailman sympaattisimman värisen ukulelen! Jes!

Viime lauantaina näimme suomalaisia aupaireja! Vietimme heidän kanssa iltaa ja vitsit kun olikin mukava tutustua uusiin samanikäisiin ihmisiin, joilla on melkeimpä sama elämäntilanne. Huomenna sovin myös treffit erään suomalaisen tytön kanssa, joten jospa tääläkin alkaa pikkuhiljaa ystäväpiiri muodustua!

Pitää kuitenkin pyrkiä siihen ettei se koostuisi vain suomalaisista. Pienellä Ranskan kielen taidolla on hauska yrittää tutustua paikallisiinkin ihmisiin. Sitten kun Ranska ei enää suju, voi siirtyä Englannin kieleen.

Ainiin! Sellainen täytyy sanoa vielä että pyysin perjantain työpäivän vapaaksi, ja lähden hoitamaan 2,5 vuotiasta suloista Lumi tyttöä! En siis tiedä voiko sitä vapaapäiväksi sanoa, mutta pidän lastenhoidosta joten päivästä tulee varmasti hyvä!

Nyt pian töihin korvapuustien pariin! Heipsan!

Ensimmäisiä päiviä Brysselissä

Wuhu! Täälä ollaan.

Brysselissä!

Muutama päivä on jo vierähtänyt. Lauantaina saavuimme ihan mutkitta lentokoneella Kööpenhaminan kautta Brysseliin. Matkalaukutkin saatiin suhteellisen nopeasti eikä pahemmin tarvinnut odotella. Merimieskirkon kaksi työntekijää olivat meitä vastassa lentokentällä ja veivät meidät autolla sinne missä asumme tämän vuoden. Merimieskirkko sijaitsee muutaman minuutin metromatkan päästä Brysselin keskustasta. Katu jolla asumme, ei ole erityisen viihtyisä ulkonäöltään tällä hetkellä, koska ympärillä on paljon EUn erilaisia parlamentti toimistorakennuksia sekä myös työmaata. Jos kuitenkin muutaman satametria jaksaa kävellä, törmää ihaniin puistoihin jossa yhdestä eilen kävimme. Lähdimme eilen ensimmäiselle kauppareissullemme, jonne hurahti reilu 70€ rahaa, mutta koska tämä kuuluu vapaaehtoistyöhön etuihin, saamme ruokarahamme takaisin. 

Ainiin, puhun kokoajan me -muodossa, sillä asun ja työskentelen täälä Sanni nimisen tytön kanssa. Hänestä tulen varmasti kertomaan ja luultavasti hän tulee näkymään monissa kuvissa mitä tänne päivittelen. Olemme todella samanhenkisiä ihmisiä ja juttu luisti eilenkin niin lujaa että kaupassakäyntiin meni noin 2 tuntia kun piti joka hyllylle jäädä juttelemaan. (: 

Sanni kirjoittelee myös blogia tästä vuodesta, sitä voit seurailla tästä linkistä: http://sannintaikamatkat.blogspot.fi/

Lauantaina saapumisen jälkeen lähinnä vain yritimme kotiutua ja asettua taloksi. Sunnuntaina oli vapaapäivä, jonka hyödynsimme heti. Lähdimme seikkailemaan Brysselin keskustaan, etsimään, eksymään, ja selviytymään kurjalla kartanlukemistaidoillamme. Brysselin kadut eivät ole ollenkaan niin selviä kuin Suomessa! Suorat tiet täälä eivät ole suoria. Ne kaartuvat ja kääntyilevät mihin sattuu. Kadut ikään kuin myötäilevät vanhoja rakennuksia tai toisinpäin. Kartanluku siis tuotti todellakin hankaluuksia! Löysimme kuitenkin pienen eksynnän jälkeen Place du jeu de balle vossen plein -nimiselle torille, jossa järjestetään joka sunnuntai suuret kirppismarkkinat. Ihmiset tulevat sinne järkyttävin määrin tavaraa ja levittävät ne keskelle toria. Siinä sitten voi ihailla ja katsella, ehkä löytää jotain kaiken kummallisen tavaran seasta. Ehkä sieltä jotain aarteitakin löytyy. Me ostimme 50 sentillä korin, jonka laitoimme vessaan suoristusrautaa, kiharrinta ja hiustenkuivaajaa varten. Nyt niilläkin oman oma hyvä säilytyspaikka. 

Tapasimme torilla Sannin tuttavan, joka oli Brysselissä käymässä muutaman päivän reissulla ystäviensä kanssa. Kävimme syömässä ja katselimme Brysselin elämää. Oli mukava tavata lisää suomalaisia keskellä monikulttuurista Belgiaa. 

Maanantaina tutustuimme työhön jota tulemme tekemään, sekä saimme työvuorolistat. Kaikki työntekijät täälä ovat ihania sekä haluavat auttaa jos on kysyttävää! Olemme saaneet muutaman päivän aikana niin paljon infoa, ettei yksinkertaisesti pysty sisäistämään kaikkea kerralla, mutta kyllähän kaiken oppii! Työkuvaan kuuluu pullanleivonta, pienen kahvilan pyörittäminen ja kaikki mitä päivän aikana eteen sattukaan. 

Belgiassa on paljon kummallisia tapoja joihin on vaan totuttava. Esimerkiksi roskapussien keruu ja lajittelu. Täälä on tietyt päivät, jolloin kaduilta kerätään tietynväriset roskapussit pois. Esimerkiksi muovipullot ja metalli kerätään sinisiin pusseihin, jotka viedään jonain tiettynä päivänä kadulle viiden jälkeen, jolloin ne kerätään pois. En ole vielä itsekään ymmärtänyt tätä mutta jospa sen oppisi! 

Täälä on todella suuret kulttuurierot Suomeen mutta niihinkin tottuu tässä vuoden aikana varmasti. 

Tässä vielä kuvia menneiltä päiviltä:

Asutaan siis merimieskirkon kolmannessa kerroksessa! Asuuntoomme tullaan pienia kapeita portaita (: 

Tästä alkaa markkina-alue jossa oleille Sunnuntaina. 

Tulimme tyhjältä kadulta ja yhtäkkiä edessämme oli turistirysä. Tajusimme että kyseessä on kuuluisa Manneken Pis -patsas, joka muun muassa saa vappuna suomalaisen ylioppilaslakin päähänsä! 

Paikallisia vohveleita.
Näitä myydään kokoajan, joka paikassa, halvalla ja paljon. 

paikallinen oikein mukava katutaiteilija

Lähin metroasemamme! 

Brysselissä käytetään myös hassuja mummokärryjä. Nuoret, aikuiset sekä vanhat ihmiset. Suomen kaduilla ei ehkä kävelisi tällaista perässä vetäen (:

Saatan olla hieman laiska kirjoittelemaan tänne, mutta kuvia ainakin yritän laittaa jos ei muuta!
Tänään nään illalla vielä kahta suomalaista kaveria jotka ovat olleet reilaamassa viikkoja. Kuvia ainakin tulee varmasti! Hyvillä fiiliksillä kohti tulevaa viikkoa!

Lähtöfiiliksiä

Heips!
Nimeni on Rebecca ja asun tällä hetkellä Seinäjoella. Tässä 24 tunnin sisään kuitenkin elämässäni tapahtuu suuri muutos, sillä lähden vuodeksi vapaaehtoistöihin suomalaiselle merimieskirkolle Belgian pääkaupunkiin, Brysseliin. Joku nyt pohtii, että mikä kumma se sellainen paikka on. Nyt kuulet!

Ensiksi kerron kuitenkin millainen ihminen minä oikein olen.
Olen 18-vuotias juuri ylioppilaaksi kirjoittanut nuori. Kesäni olen viettänyt Atrian lihatuotanto puolella rahaa keräten. Auringonotto ja muu kesäily on siis jäänyt hyvin vähälle. Vakituista harrastusta minulla ei tällä hetkellä ole, tosin boulderoinnista olen viime aikoina innostunut. Se on eräänlaista kiipeilyä sisällä tai pihalla. Lentopallo, telinevoimistelu, salibandy sekä pianon soitto ovat olleet ne harrastukset, joita olen aktiivisesti joskus harrastanut, mutta ovat nyt jääneet. Abivuotenani pääsin tutustumaan teatterin maailmaan, joka on tullut jäädäkseen! Teatteri, kulttuuri ja taide löytyvät siis nykyään minunkin elämästäni.
Ylioppilaslakin saatuani, hain opiskelemaan Turkuun sekä Jyväskylään kulttuurituotantoa ja mediatutkimusta. Opiskelupaikka jäi kuitenkin saamatta, jolloin alkoi kova mietintä että mitäs nyt. Minulla ei ollut B-vaihtoehtoa, joka tuntui monilta muilta ystäväpiiristäni löytyvän. Muutaman mukavan sattuman ja linkin jälkeen, sain mahdollisuuden lähteä Brysseliin vapaaehtoistöihin, jonne siis nyt olen menossa. Kaikki tapahtui äkkiä, mutta oikeaan aikaan. Siitä olen onnellinen.

Suomalainen merimieskirkko on "Liikkuvan ihmisen yhteisö ja kirkko. Koti kaukana kotoa." - lainaus on suoraan merimieskirkon omilta nettisivuilta. Suomalaisia mesimieskirkkoja on ympäri eurooppaa, mm. Lontoossa, Hampurissa, Rotterdamissa sekä Brysselissä. Se on ikäänkuin suomalainen koti keskellä jotain toista maata. Sinne voi tulla yöpymään. Sinne voi tulla viettämään saunailtaa muiden suomalaisten kanssa. Sinne voi tulla syömään suomalaisia karjalanpiirakoita tai vaikka vaan tuntemaan korvapuustien kotoisan tuoksun. Sinne voi tulla lasten kanssa viettämään aikaa tai tapaamaan ystäviä. Sinne voi tulla morjenstamaan muita suomalaisia. Sieltä löytää suomalaisen olohuoneen jossa voi viettää aikaa.
Merimieskirkkoja on myös Suomessa jonka toiminta on hyvinkin aktiivista. Kannattaa ottaa itse selvää merimieskirkon omilta nettisivuilta! http://www.merimieskirkko.fi/

Itse sain kuulla merimieskirkosta ensimmäisen kerran kun muutama vuosi sitten lähdimme Lontooseen kaupunkilomalle. Yövyimme tuolloin Lontoon merimieskirkolla. Reissu jätti pienen ajatuksen siitä, että voisin itsekin jonain päivänä lähteä merimieskirkolle töihin. Ajatus jäi elämään, ja keväällä kävin merimieskirkkotyön peruskurssin Järvenpään kristillisellä opistolla. Kurssi oli ihanan erilainen ja ajatuksia avartava kokemus. Kuulin tarinoita merimieskirkosta ja sen toiminnasta hiukan vanhemmilta ihmisiltä kuin itse olen. Jos olet joskus harkinnut merimieskirkolle lähdöstä, kannattaa tuo kurssi käydä! Itse nautin siitä. Välttämätön se ei kuitenkaan ole, eikä nähtävästi kovin tiedettykään. Väkeä siellä oli, mutta omaa ikäluokkaani hieman vanhempaa sakkia.

Viimeaikoina olen viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa, sekä puhunut muutosta ja työstäni Brysselissä monien ihmisten kanssa. Ajatukset ovat aikalailla jumittuneet Brysseliin, koska lähtö tapahtuu alle 24 tunnin päästä. Fiilikset on todella hyvät, mutta kyllähän tässä jännittääkin. Ihmiset sanovat että "oi miten siistiä kun sä lähdet sinne Brysseliin!" Itse ajattelen ettei se ole lähtö Brysseliin, vaan muutto brysseliin. 11kk poissa kotoa, on muutto eikä mikään pieni reissu euroopassa. Se ei ole myöskään muutto esimerkiksi Tampereelle, vaan muutto pois Suomesta. Belgiaan. Sen sisäistäminen vie aikaa! Nyt tässä pakkailujen keskellä tuntuu kuin olisin lähdössä vain leirille. Muutaman viikon jälkeen sielä kuitenkin luulisi tulevan se hetki jolloin tajuaa, ettei täältä ihan heti lähdetäkään kotiin. Kyseessä on kokonainen vuosi. Tätä vuotta odotan innolla ja ilolla. Tahdon nähdä, kokea ja kuulla.

Eilen fiilisteltiin viimeistä kertaa ystävieni kanssa lautapelipiknikin merkein. Pian kohti Brysseliä!